Kestävän rakkauden oppeja isoisiltä

Minulla on kaksi aivan poikkeuksellista isoisää, Mauri ja Heimo. Heimo elää vielä. Mauri kuoli jo vuosia sitten, mutta hän elää muistoissani ja osana elämäntapaani joka ikinen päivä.

Nämä kaksi mahtavaa miestä ovat opettaneet minulle monia asioita kauniista ja kestävästä tosirakkaudesta. Mauri oli yhdessä naisensa, isoäitini Martan kanssa yli kuusikymmentä vuotta. Ja Heimo taas puolisonsa Mirjamin kanssa yli kolmekymmentä vuotta. Näiden kahden parin rakkaus kesti siihen saakka kunnes kuolema heidät erotti.

Maurin ja Martan rakkaustarina alkoi sota-aikaan Maurin Martalle toinen toistaan upeampien itse tehtyjen lahjojen myötä ja nuorenparin käydessä salaa tansseissa. Heidän suhteensa koki paljon ylä -ja alamäkiä, lapsia ja lastenlapsia. Suurin koetus heidän väliselleen rakkaudelle oli, kun 75 vuoden iässä Martta sai aivoinfarktin, joutui sairaalaan kuukausiksi eikä enää koskaan pystynyt liikkumaan tai puhumaan täysin normaalisti.

Mauri oli tottunut siihen että Martta hoiti kaiken kotona. Kaikki vuosikymmenet Mauri oli istunut joka ilta valmiiseen pöytään, eikä siis ollut koskaan laittanut ruokaa saatikka tehnyt muita kotitöitä. Uusi tilanne oli enemmän kuin haastava Maurille. Parissa kuukaudessa Mauri kyllästyi mikroruokiin, otti keittokirjan käsiinsä ja alkoi opetella laittamaan ruokaa. Seuraavien kuukausien aikana sain ylpeänä seurata, kuinka isoisäni oppi pitämään huolta kodista ja kokkailemaan herkullisia aterioita itselleen sekä tietysti rakkaalle vaimolleen. Ja tämä kaikki 75 vuoden iässä! Tämä mies näytti, että koskaan ei ole myöhäistä jos vain päättää oppia ja tehdä uusia asioita.

Mauri huolehti Martasta noin seitsemän vuotta. Martta sai aivoinfarktin vielä kaksi kertaa ja joutui monesti olemaan sairaalassa. Mauri kavi katsomassa Marttaa joka päivä vieden hänelle kotiruokaa ja auttaen häntä syömään. Ja joka kerta kun Mauri lähti sairaalasta, hän suuteli Marttaa.

Martta kuoli saadessaan neljännen aivoinfarktin. Hän kirjaimellisesti nukahti Maurin käsivarsille heidän kotonaan eräänä heinäkuun iltana. Uskon että tuo on kaunein mahdollinen tapa kenenkään naisen kuolla; rakastamansa miehen käsivarsille. Mauri oli surun murtama ja menetti oman elämänhalunsa menettäessään rakkaan vaimonsa, jonka kanssa oli ollut yli kuusikymmentä vuotta. Reilun kuukauden päästä Mauri sai sydänkohtauksen ja sairaalassa sanoi minulle tunteneensa että Martta tuli jo häntä hakemaan. Hymyilin ja vastasin, että luultavasti tulikin. Mauri kuoli muutamaa päivää myöhemmin...kaatui suorilta jaloilta kuten historian suurmiehet. En voinut olla kovin surullinen Maurin poismenosta sillä minusta oli niin uskomattoman romanttista ja kaunista että hän ei halunnut elää yhtään pidempään ilman Marttaa.

Isovanhempieni tarina on opettanut minulle niin paljon suuresta rakkaudesta ja sitoutumisesta toiseen ihmiseen; kuinka pysyt rakkaasi vierellä hyvinä ja huonoina hetkinä. He eivät olleet mikään "täydellinen pari", heilläkin oli ongelmansa ja riitansa. Mutta se poikkeuksellinen ja harvinaislaatuinen asia joka heillä oli, oli Suuri Rakkaus sekä vahva sitoumus.

Myös toisella isoisälläni, Heimolla, oli vahva sitoumus ja uskomaton määrä rakkautta puolisoaan Mirjamia kohtaan. He olivat jo keski-ikäisiä tavatessaan ja molemmilla oli taustalla päättyneet avioliitot sekä lapsia. Heimo ja Mirjam rakastuivat ja heille alkoi kuin uusi elämä menneisyyden pettymysten jälkeen. Heidän rakkaustarinansa kesti yli kolmekymmentä vuotta, Mirjamin poismenoon asti.

Tällä parilla oli aivan upea kyky tehdä pieniä asioita, joilla he saivat toisensa tuntemaan itsensä tärkeiksi, hyväksytyiksi ja rakastetuiksi. Kun mietin heidän pitkän suhteensa salaisuutta, uskon, että juuri tämä kyky saada toinen tuntemaan itsensä tärkeäksi, on ollut tärkeässä osassa. Tämähän pätee kaikkiin ihmissuhteisiin; Ihminen todennäköisesti pysyy kauemmin ihmissuhteessa, jossa hän tuntee itsensä merkitykselliseksi ja rakastetuksi.

Viimeiset vuodet eivät olleet helppoja heille Mirjamin sairauden takia. Heimo oli luvannut että hän ei koskaan jättäisi Mirjamia ja että pitäisi hänestä huolta loppuun asti. Ja hän todella piti sanansa. Varsinkin Mirjamin viimeisinä kuukausina Heimo oli itsekin heikossa kunnossa mutta teki kaiken mitä pystyi pitääkseen huolta kodista ja ollakseen puolisonsa tukena ja apuna päivin ja öin. Saan vieläkin kyyneleet silmiini kun ajattelen niitä tarinoita joita isoisäni minulle kertoi siitä miten oli hoivannut Mirjamia ja kun ajattelen sitä tyhjää katsetta hänen silmissään nyt kun hänen rakastaan ei enää ole.

Sanat eivät riitä kuvailemaan kuinka paljon arvostan ja ihailen kahta isoisääni, jotka rakastivat niin suuresti ja olivat sitoutuneita täydestä sydämestään elämänsä naisiin. Näillä kahdella miehellä oli rohkeutta ja voimaa. He ovat opettaneet minulle mitä on todellinen rakkaus. Todellinen rakkaus joka kestää elämän loppuun saakka. Sellainen rakkaus, jonka tämän päivän maailmassa luultavasti vain harvat tulevat kokemaan. Kiitos Mauri ja Heimo, olette sankareitani.

Ajatuksia ystävällisyydestä Miamilaisessa kahvilassa

Istun kirjoittamassa tätä Starbucks kahvilassa South Beachillä, Miamissa. Ympärilläni on aikamoinen hälinä kun hyväntuuliset baristat huutelevat valmiita kahveja asiakkaille ja pöydissä käydään keskusteluja kahvimukien äärellä joko kasvokkain, tai skypellä tietokoneen välityksellä. Täydellinen paikka observoida ihmisten tunnelmia ja käyttäytymistä. 

Monesti sanotaan, että amerikkalaiset ovat epäaitoja tai tekopyhiä. Ystävällinen small talk koetaan jopa ahdistavana. Tämän lomani aikana olen kuitenkin taas kerran todennut, että itse asiassa viihdyn amerikkalaisessa kulttuurissa erittäin hyvin. Minusta on aivan sama, onko kaupan kassa tai kahvilan barista minulle ystävällinen vain työnsä puolesta, vai onko hän oikeasti ystävällinen ihminen. Yhdentekevää, tarkoittaako hän hymyään tai ystävällisiä sanojaan ihan oikeasti. Aitoa tai ei, minusta on ihanaa asioida ystävällisten ihmisten kanssa.

Minä harvemmin tarvitsen mielialan boostausta, mutta jos päivän aikana minulle tulee entistä parempi fiilis siitä, että olen tekemisissä ystävällisten ihmisten kanssa, voin vain kuvitella, mitä sellainen tekee allapäin olevalle, tai masentuneelle ihmiselle. Se tunne, että joku välittää, hymyilee ja puhuu ystävällisesti jossakin tilanteessa, saattaa olla todella iso juttu jollekin. Koskaan emme voi tietää, mitä päivän aikana kohtaamamme ihmiset käyvät läpi elämässään juuri sillä hetkellä. Ihan jokaiselle ystävällisyydellämme ei välttämättä ole sen suurempaa merkitystä, mutta  jollekin yksittäiselle ihmiselle pienelläkin ystävällisellä eleellä voi olla käänteentekevä merkitys hänen päivänsä, tai jopa elämänsä kulussa. 

Ystävällisyys ei katso ikää, sukupuolta, kansalaisuutta, tai sitä minkälaisessa asemassa työssään on. Yksi ystävällisimmistä ja iloisimmista ihmisistä, joita olen tavannut, oli eräs nuorimies Italiassa. Olin silloin töissä eräässä viiden tähden hotellissa, joka oli kuin  satupalatsi. Tämä nuorimies teki varmastikin ikävintä työtä, jota tuossa uskomattoman kauniissa paikassa saattoi tehdä, eli lajitteli ja kuskasi jätteitä. Vaikea kuvitella, että kukaan voisi nauttia sellaisesta työstä. Mutta tämä nuorukainen teki työtään aina leveä hymy huulillaan ja hänellä oli aina ystävällinen sana sanottavana jokaiselle, joka sattui kulkemaan hänen työpisteensä ohi. Hän oli ylivoimaisesti hotellin ystävällisin työntekijä ja henkilö, jota arvostin kaikkein eniten.  Hän oli ennenkaikkea henkilö, jolta opin eniten. Niin ammattiylpeydestä, ystävällisyydestä, kuin onnellisuudestakin. Olivatpa olosuhteemme mitkä vain, voimme olla ystävällisiä ja onnellisia jos niin päätämme. 

Ystävällisyys on valinta. Valinta, jonka  muun muassa valtaosa näistä parjatuista amerikkalaisista on tehnyt, onneksi. Itse koen oppineeni, ja oppivani heiltä todella paljon. Haluaisin tehdä ystävällisyydestä elämäntavan aivan kuten hekin ovat tehneet. Uskon, että vaikka se ystävällisyys olisi kuinka teeskenneltyä tahansa, sitä jatkuvasti toistettaessa kuitenkin jotain siitä siirtyy pysyvästi selkäytimeen.  Ja ennen pitkää siitä tulee enemmän ja enemmän luonnollista. Vähän samaan tapaan kuin urheilussa lihaksia treenatessa, lihakset vahvistuvat ja paljon toistetut liikesarjat tallentuvat lihasten muistiin. Toivon, että palaan tältä Miamin lomaltani entistä ystävällisempänä ihmisenä.

Rohkeus rocks!

Mitä sinulle tarkoittaa sana rohkeus? Minkälainen on mielestäsi  rohkea ihminen?

Määritelmiä näille lienee yhtä monta kuin on ihmisiäkin. Joskus on hämmästyttävää, kuinka eri ihmiset todellakin näkevät saman asian täysin eri tavoin. Rohkeus voi yhdelle olla todella positiivinen ja voimaannuttava sana, kun taas jollekin toiselle se voi herättää negatiivisia tunteita, pelkoa tai ahdistusta.

Minulle sana rohkeus on hyvin läheinen. Tänä päivänä se on yksi tärkeimmistä elämänarvoistani ja asia, jota ilman en voisi elää.

Aina ei kuitenkaan ole ollut näin. Menneisyydessäni minulla oli pelkoja vaikka muille jakaa, pelkäsin lähes kaikkea mahdollista. Nyt, kun katson taaksepäin, näen, kuinka kaikki ne pelot ovat muovanneet elämääni. Jätin todella paljon asioita tekemättä ja kokemuksia kokematta koska pelkäsin. Olin huonoissa ihmissuhteissa ja epämukavissa tilanteissa vain siksi, että en uskaltanut olla täysin rehellinen itselleni ja lähteä eteenpäin. Pidin muita ihmisiä epämukavissa tilanteissa siksi, että en uskaltanut olla rehellinen heille.

Nykyään on vaikea uskoa, että joskus olen voinut olla noin pelokas, kun tänä päivänä koen olevani aikamoisen rohkea. 

Mitä tapahtui tässä välissä?
No, jossain vaiheessa päätin muuttaa pois suomesta ulkomaalaisen poikaystäväni luokse. Kaikki oli mietitty valmiiksi ja muuton piti olla lähestulkoon unelmien täyttymys, mutta asiat menivätkin sitten hieman toisella tavalla kuin olin kuvitellut.  

Parin kuukauden kuluttua uudessa maassa  jouduin kotiväkivallan uhriksi. Siitä vähän eteenpäin, ja jouduin pakenemaan yhteisestä kodista.
Lyhyellä aikajanalla siitä niin sanotusta unelmien täyttymyksestä olin päätynyt epätoivoiseen tilanteeseen, jossa olin uudessa maassa ilman työpaikkaa, asuntoa tai kunnollista kielitaitoa, ja ex poikaystäväni uhkaili minua puhelimitse. Tein yhden elämäni ehkä rohkeimmista päätöksistä ja jäin paikkakunnalle. Kuin ihmeen kaupalla sain pala palalta rakennettua uuden elämän, joka ulkoapäin saattoi näyttää jopa tavoittelemisen arvoiselta.
Ensimmäisen vuoden pelkäsin kuitenkin edelleen ja pidin  todella matalaa profiilia, sillä exäni uhkaili minua jatkuvasti. Olin todella pelokas. En juuri uskaltanut liikkua ulkona vapaa-ajalla, saatikka solmia ystävyyssuhteita. Tämän johdosta jouduinkin sitten katsomaan sitä suuresti pelkäämääni yksinäisyyttä suoraan silmiin. 

Saavuin käännekohtaan. Ymmärsin, että voisin elää loppuelämäni pelossa ja olla tekemättä lähes mitään, tai voisin yksinkertaisesti alkaa elää. Olin jo varonut ja yrittänyt kontrolloida kaikkea, silti oli käynyt todella huonosti. Ja sitäpaitsi,  jos minut oli pahoinpidelty omassa kodissani, mitä pahempaa kodin ulkopuolella sitten voisi käydä? Ja niin muutin oman elämäni suuntaa yksinkertaisella päätöksellä olla pelkäämättä enää.

Nykyään  rohkeus on siis yksi tärkeimmistä elämänarvoistani, joka pitää sisällään monia erilaisia asioita. Toki rohkeus on minulle uskallusta tehdä kaiken maailman hurjia juttuja ja asioita, joissa on vaaramomenttia ja jotka nostattavat adrenaliinit pintaan, mutta se on myös paljon muuta. 
Rohkeutta tarvitaan siihen, että pystyy epäonnistumisen jälkeen nousemaan taas jaloilleen ja jatkamaan eteenpäin. Rohkeutta on, että uskaltaa olla oma itsensä ja olla eri mieltä asioista kuin muut. Rohkeutta tarvitaan omien elämän valintojen tekemisessä erityisesti silloin, kun ulkopuoliset pitävät valintojasi täysin järjenvastaisina. Rohkeutta osoittaa, kun uskaltaa luottaa siihen, että asiat järjestyvät. Silloinkin, kun tilanne tuntuu todella epätoivoiselta. Rohkeutta on laittaa itsensä likoon asioissa ja tilanteissa, joihin uskoo. Rohkeutta vaatii heittäytyminen elämän vietäväksi. Rohkea ihminen näyttää tunteensa, hyvässä ja pahassa. Rohkeutta ilmentää myös se, että uskaltaa myöntää pelkäävänsä.

Rohkeus on minulle myös ajanhallintaa. Saatan esimerkiksi säästää ihmisiltä paljonkin miettimisaikaa, jos minulla on rohkeutta kertoa heille rehellisesti, miten asiat ovat. Tämä pätee niin työ –kuin yksityiselämäänkin.  Säästän aikaa myös itseltäni jos lähden rohkeasti pois elämäntilanteista ja ihmissuhteista siinä vaiheessa kun ymmärrän, että homma ei kertakaikkiaan toimi.

Arvostan ja ihailen rohkeita ihmisiä. He inspiroivat minua yrittämään olla aina vain rohkeampi. Ja joka kerran kun uskaltaudun tekemään jotakin, mihin en olisi ennen voinut kuvitellakaan pystyväni, saan aivan uskomattomat kicksit ja vain lisää virtaa jatkaa kohti uusia rohkeita seikkailuja. Rohkeus rocks!

Menestys

Ajatuksia ajasta

“Aika  on asia, jota haluamme eniten, mutta jonka käytämme huonoiten." 

                                                                           -William Penn

 ”Olisi ihanaa tavata, mutta en millään ehdi.”

 ”Voi kun vuorokauteen saisi muutaman tunnin lisää.”

”Tuntuu ettei nykyään aika riitä yhtään mihinkään!”

Kuulostaako tutulta? Yleisin keskustelun aihe aikaan liittyen on varmaankin sen riittämättömyys, tai vielä tarkemmin sen nykyinen riittämättömyys. ”Ennen oli aikaa tehdä vaikka mitä ja ehti vieläpä rentoutuakin, toista se on nykyään”. Toisten ajankäyttöä seurataan vierestä ja ajatellaan juuri kaikilla muilla olevan enemmän aikaa kuin itsellä.

Universaali fakta kuitenkin on että koko maailmassa ihan jokaisella, ikään, sukupuoleen, siviilisäätyyn tai kansallisuuteen katsomatta on käytössään ne samat 24 tuntia vuorokaudessa. Jokaisen oma asia sitten on kuinka aikansa käyttää.

Stressi tulee yleensä silloin kun omat arvot ja ajankäyttö eivät kohtaa. Aika tuntuu valuvan hukkaan turhien asioiden parissa ja ne oikeasti tärkeät asiat jäävät vähemmälle. Onneksi meillä on mahdollisuus valita itse miten ja mihin asioihin käytämme aikamme. Tarkastelemalla omien päivien kulkua voi löytää helposti vastaukset kysymykseen siitä mihin se aika oikein kuluu, ja voi helposti tehdä tarvittavia muutoksia.

“Aika= Elämä. Niinpä, hukkaa aikaasi ja hukkaat elämääsi, tai hallitse aikaasi ja hallitse elämääsi.”

                                                                               -Alan Lakein

Itse olen tehnyt vuosien varrella aikaan liittyviä päätöksiä, joiden mukaan yritän elää. Vuosia sitten äitini kuoltua äkillisesti, minua suretti kovasti se, että olin ollut hänen kanssaan aina todella huonoissa väleissä, enkä saanut enää mahdollisuutta selvittää asioita ja parantaa välejämme. Asioita mietittyäni tein päätöksen, että vastedes yrittäisin selvittää riidat ja epäselvyydet aina mahdollisimman pian, sekä olla hyvissä väleissä perheeni ja ystävieni kanssa. Haluan parhaani mukaan elää itselleni rehellistä ja omannäköistä elämää, tehdä asioita joista pidän, ja viettää aikaa minulle tärkeiden ihmisten kanssa. Haluan sanoa läheisilleni mahdollisimman paljon hyviä asioita niin kauan kuin vielä olemme tässä.

Aikani on minulle arvokasta enkä halua käyttää sitä ikävien asioiden ajattelemiseen tai huonolla tuulella olemiseen. Tarkemmin sanottuna minulla ei ole aikaa olla pahalla tuulella tai riidoissa ihmisten kanssa!

Minulle parasta ajankäyttöä on kun teen itseni, ja toivon mukaan jonkun toisenkin ihmisen onnellisemmaksi.

Miten sinä haluat käyttää aikasi?

Valintoja, valintoja

Olen halunnut kirjoittaa valinnoista siitä asti kun näin erään lehden lööpissä lukevan: ”Narsisti tuhosi elämäni”. Lehti jäi minulta ostamatta ja juttu lukematta, mutta nuo näkemäni sanat herättivät paljon ajatuksia. Näitä katkeria tilityksiä siitä kuinka joku on tuhonnut jonkun elämän, kuulee aivan liian usein.

Miten onkin niin helppoa ja yleistä aina syyttää jotakuta toista, ihmistä tai asiaa, omasta pahasta olosta ja elämäntilanteesta? Usein kuulee mainittavan kuinka alkoholi, huumeet, väkivaltainen mies, narsisti tai vaikkapa hankala ex-vaimo ovat tuhonneet kyseisen ihmisen elämän. Mutta harvemmin kuulee puhuttavan siitä kuinka tämä henkilö itse alkoi käyttämään liikaa alkoholia tai huumeita, alkoi tapailla miestä joka osoittautui väkivaltaiseksi tai narsistiksi, mutta päätti kuitenkin jatkaa tapailua tai kuinka hän itse kosi naista, meni naimisiin ja myöhemmin erosi. Kaikki nämä asiathan perustuvat omiin valintoihimme. Harvemmin kukaan meitä pakottaa nauttimaan alkoholia tai huumeita, olemaan ihmissuhteessa tai menemään naimisiin. Kuinka siis voimme syyttää ketään muuta kuin itseämme?

Eräs tuttavani  valitteli minulle kerran paino-ongelmaansa, ja kuinka kaikki on hänen miehensä syytä.  Oli kuulemma vaikea päästä ylipainosta eroon koska hänen miehensä on niin ilkeä häntä kohtaan että hänen oli jatkuvasti syötävä suklaata ja keksejä. Yritin ilmaista tuttavalleni mahdollisimman diplomaattisesti että ellei mies väkipakolla syötä hänelle niitä suklaita ja keksejä, ei miestä mielestäni voida tuttavani paino-ongelmista syyttää. Itsehän tuttavani ne herkut kantaa kotiin kaupasta ja syö ne. Miehen syytä on korkeintaan ikävä käyttäytyminen mutta itsehän tuttavani on miehensä valinnut ja halunnut jatkaa suhdetta. Kaikki nämä ovat olleet täysin hänen omia valintojaan.

Hieno asia tässä elämässä on se, että meillä on vapaus valita. Joka päivä teemme lukuisia valintoja;  jotkut pienempiä ja merkityksettömämpiä, jotkut taas suuria ja tärkeitä. Siinä missä valitsemme aamulla mitkä vaatteet laitamme päällemme, voimme myös valita millä tuulella olemme ja kuinka haluamme suhtautua eteemme tuleviin ihmisiin ja asioihin. Itse valitsemme ystävämme ja kenen kanssa olemme ihmissuhteissa. No ihan kaikkea, kuten vanhempiaan tai sisaruksiaan esimerkiksi ei voi valita, mutta saamme kuitenkin valita kuinka heihin suhtaudumme. Ja mitä positiivisemmin onnistumme suhtautumaan elämässämme oleviin ihmisiin ja asioihin, sitä onnellisempia olemme ja sitä helpompaa meillä on.

Jokainen varmasti on tehnyt elämänsä varrella niitä huonojakin valintoja, ja luultavasti tulee tekemäänkin, sehän on vain inhimillistä. Mutta onneksi voi lähestulkoon aina valita uudelleen, muuttaa suuntaa siinä vaiheessa kun huomaa menneensä metsään, asiassa kuin asiassa.  
Jos tekee jatkuvasti samalla tavalla kuin on aina tehnyt, saa elämäänsä samanlaisia asioita ja ihmisiä kuin on aina saanut. 
Jos haluat muuttaa elämääsi ja saada uudenlaisia kokemuksia, kokeile valita jotakin joka poikkeaa vanhasta kaavastasi.

Valintatilanteessa voit aina miettiä että ”jos valitsen näin, valinnan seuraukset ovat välittömästi...ja seuraukset pitkällä tähtäimellä ovat...”. Voit myös miettiä minkälainen vaikutus mahdollisella valinnallasi on läheisiisi ja muihin ympärilläsi oleviin ihmisiin, tai vielä suuremmassa perspektiivissä. Esimerkiksi; jos tänään lopetan tupakanpolton, välittömät seuraukset ovat että säästän rahaa, henkeni ja vaatteeni eivät haise tupakalle, pikkuhiljaa oloni ja hapenottokykyni kohenevat, pitkällä tähtäimellä saatan välttyä keuhkosyövältä. Läheiseni ovat varmasti ilosia siitä että en haise tupakalle, työpaikalla pomoni ja kollegani ovat mielissään siitä etten enää jatkuvasti häviä ulos tupakkatauolle...jne.

Mitä enemmän positiivisia merkityksiä tietylle valinnalle löytyy, sitä varmemmin olet tekemässä oikeaa valintaa. Tällaisten valintojen tekemisestä seuraa sinulle yhä enemmän hyvää mieltä ja elämänlaatusi paranee.  Mitä positiivisemmin päätät suhtautua asioihin ja ihmisiin, sitä parempia ja mielekkäämpiä päiväsi ovat.
Sinä päätät.

Pirteää päivää ja hyviä valintoja!

  

Hyvän palautteen pauloissa

Noin viikko sitten eräs rakas ystäväni sanoi minulle jotakin todella kaunista. Se oli varmasti yksi kauneimmista asioista joita minulle oli ikinä sanottu. Menin aivan sanattomaksi, en ollut ikinä odottanut vastaavaa palautetta, varsinkaan toiselta naiselta! Kiitin kovasti ja se ilta menikin sitten niitä sanoja maistellessa.

Seuraavana päivänä olin aivan huipputuulella. Töissä olin tavanomaista iloisemmalla mielellä, miten voikin positiivinen palaute kantaa pitkälle! Koko päivän olin aivan pää pilvissä ja työt etenivät keveästi. Ajattelin että mitä jos kokeilisin olla tällä viikolla extra ystävällinen kohtaamilleni ihmisille, hymyillä tavallista enemmän ja sanoa kivoja asioita.

Tuo kokeilu sujuikin kuin luonnostaan, olin niin hyvällä tuulella koko viikon että hymyt ja ystävälliset sanat tulivat aivan itsestään. Tämä sillä seurauksella että sain itsekin aivan uskomattoman määrän hyvää palautetta takaisin ihmisiltä ja olin itse aina vain paremmalla mielellä. Mietin että tästähän täytyisi tehdä elämäntapa.

Rehellisellä hyvällä palautteella saa ihmisen huomion ja parhaimmillaan palautteen antaminen voi aiheuttaa aikamoisen ketjureaktion jos palautteen kohde ilahtuu ja on sitten vuorostaan ystävällisempi kohtaamilleen ihmisille jne. Eli parhaassa tapauksessa se, että sanon jotakin hyvää yhdelle ihmiselle, voi vaikuttaa positiivisesti monien ihmisten päivään. Ihan samalla tavalla kuin jos kohtelen jotakuta huonosti, voi siitäkin alkaa vastaava ketjureaktio joka vaikuttaa ikävästi lukemattomien ihmisten päivään. Kuten vetovoiman lakikin sanoo; saat elämässä juuri sitä lisää mihin keskityt, olipa se hyvää tai huonoa.

Tämän mahtavan viikon jälkeen minun oli helppo päättää että haluan keskittyä entistä enemmän sanomaan ihmisille positiivisia asioita. Olisi ihanaa alkaa myös juoruamaan ihmisistä hyvää, mitä mieltä olet?