Luin äskettäin blogikirjoituksen, jossa pohdittiin nykyelämän vaatimuksia; ihmisten odotuksia ja paineita siitä, että kaiken pitäisi aina mennä hyvin. Ongelma oli erityisesti se, että sosiaalisessa mediassa ihmiset antavat yleensä ymmärtää heidän elämänsä olevan täydellistä. Tekstissä haluttiin korostaa, että on ihan ok, että kaikki ei aina mene hyvin. Elämän ei tarvitse olla täydellistä.
Jäin miettimään, mikä siinä oikein on ongelmallista, jos ihmiset postaavat sosiaaliseen mediaan kuvia tai päivityksiä positiivisista asioista? Täytyykö siitä ottaa paineita itselleen, jos kaverilla menee hyvin? Eikö voi vain olla iloinen toisen puolesta ja ajatella, että hei, tuollainen olisi minustakin mukavaa? Voiko se ihan oikeasti tuntua hyvältä, jos sama kaveri postaisikin että hänellä menee tosi kurjasti?
Muistan, kuinka nuoruudessani olin varsinainen ongelmamagneetti. Kerran yksi ystäväni sanoi, että minulle on hyvä soittaa silloin, kun hänellä menee huonosti. Minulla nimittäin meni aina huonommin, ja tämä sai ystäväni tuntemaan olonsa paremmaksi. Hieman kyseenalainen kohteliaisuus, joka tuntuu nyt vielä kieroutuneemmalta kuin joskus silloin vuosia sitten.
Voisiko ne kicksit kuitenkin saada yhtälailla siitä, että toisilla menee hyvin? Sitäpaitsi, ennen kuin täysin ahdistuu siitä, että somekaveri söi upeannäköisen lounaan huippuravintolassa, oli unelmalomalla, tai voitti urheilukilpailut, kannattaa muistaa, että yksi päivitys tai kuva harvemmin kertoo koko totuutta kyseessä olevan ihmisen elämästä. Kaveri julkaisee esimerkiksi kuvan, jossa tuulettaa onnellisena teräsmieskisan maalissa. Kuvasta ei kuitenkaan näy, kuinka paljon verta, hikeä ja kyyneleitä kaveri on vuodattanut treenatessaan tuota kisaa varten, ja kuinka hän on unelmoinut tuosta päivästä jo vuosia. Emme koskaan voi tietää, mitä kaikkea yksi kuva kätkee taakseen.
Itse luen mieluiten positiivisia päivityksiä ihmisiltä. Somekavereiden kuvista saa usein ideoita siitä, millaisia asioita haluaisi kokea tai minne haluaisi matkustaa, vaikkei siihen juuri tällä hetkellä olisi mahdollisuutta. On myös ihana kuulla onnistuneista projekteista tai hauskoista juhlista. Jopa jonkun vastarakastuneen parisuhdehehkutus tuo piristystä, vaikka itsellä olisi menossa kaikkea muuta kuin täydellinen päivä. Inspiroivat kuvat ja sitaatit antavat monesti ajattelemisen aihetta ja uutta perspektiiviä asioihin. Ja on yksinkertaisesti upeaa, kun ihmisillä menee hyvin!
Kaikenlaiset voivottelu/valitus/haukkumispäivitykset taas tuntuvat jotenkin hassuilta, voiko sellaisista olla kenellekään hyötyä? Jokainen varmaankin tuntee ainakin jonkun, jolla vaikuttaa aina menevän surkeasti; on flunssaa, päänsärkyä tai ties mitä vaivoja. Monesti myös suunnilleen koko maailma tuntuu kohtelevan häntä huonosti. Mitä tuollaisilla postauksilla oikein tavoitellaan? No tietysti saa ainakin huomiota ja sääliä jos sitä on vailla. Mutta kuinka pitkälle sellainen huomio tai sääli oikeasti kantaa? Jos haluaa haukkua jonkun tai saattaa jonkun ihmisen huonoon valoon, sosiaalisessa mediassa tämä negatiivinen sanoma saavuttaa kyllä nopeasti suurenkin joukon ihmisiä. Toki yleensä käy niin, että toisia julkisesti haukkuva ihminen antaa huonon kuvan ensisijaisesti itsestään.
Vetovoiman lain mukaan vedämme puoleemme enemmän sitä, mihin keskitymme, oli se sitten positiivista tai negatiivista. Tähän perustuu myös niin sanottujen aarrekarttojen tai mood boardienkin teko; kootaan kuvia, sanoja tai lauseita taululle asioista, joita halutaan omaan elämään. Taulun katseleminen ja siinä olevien asioiden kuvitteleminen itselleen inspiroi ja nopeuttaa näiden asioiden toteutumista omassa elämässä. Ja vaikket katsoisikaan aarrekarttaasi tai mood boardiasi vuosiin, saatat jonain päivänä yllättyä löydettyäsi unohdetun taulun jostakin pöytälaatikon pohjalta ja nähdessäsi siinä olevat asiat, jotka ovat kuin ovatkin toteutuneet. Itse näkisin, että sosiaalinen media toimii omalla tavallaan virtuaalisena mood boardina. Sinne postataan kuvia, sanoja ja lauseita, jotka jäävät elämään profiiliimme tai sivullemme.
Sosiaalisessa mediassa julkaisemamme asiat näkyvät usein sadoille tai jopa tuhansille ihmisille, joten sanomamme vain vahvistuu sen saadessa suuremman yleisön. Itse tietysti päätämme, mihin haluamme keskittää ajatuksemme ja energiamme. Jos keskittää ajatuksensa siihen, että on kipeä, tai että kaikki ihmiset kohtelevat minua huonosti, vetää vain lisää sairautta tai hankalia ihmisiä puoleensa. Jos taas keskittyy hyviin asioihin ja hetkiin elämässään, niitä mitä todennäköisimmin saa elämäänsä myös lisää.
Palatakseni tämän tekstin alkuun; on todellakin ok, ettei kaikki mene aina hyvin. Ei kellään mene aina kaikki hyvin, kyllähän se nyt tiedetään. Voimme kuitenkin valita, minkälaisiin asioihin ja tunteisiin haluamme keskittyä. Se, että joku postaa positiivisia asioita sosiaaliseen mediaan, ei välttämättä tarkoita sitä, että hänen elämänsä olisi aina täydellistä. Ehkä hän ei vain koe tarpeelliseksi ilmoitella kaikille somekavereilleen, että päätä särkee, tai että koira oksensi juuri sohvalle, vaan ainakin yrittää keskittää ajatuksensa johonkin hyvään, joka parhaassa tapauksessa piristää muitakin.
Sosiaalisen median käyttäminen omana virtuaalisena aarrekarttana voi parhaimmillaan toimia inspiraationa ja energianlähteenä sekä sinulle, että sosiaalisen median kontakteillesi. Kuvilla ja muilla postauksilla voit vetää puoleesi juuri niitä asioita, joita tavoittelet tai joihin keskität energiasi, olivatpa ne positiivisia tai negatiivisia. .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti