Näitä asioita olen miettinyt paljon. Jokin aika sitten ystäväni, joka kuuluu juuri näihin ahdistuksen valitsijoihin, ehdotti, että kirjoittaisin asiasta. Innostuin heti.
Onnellisuus, tai ylipäätään monenlaiset hyvät asiat ja elämäntapahtumat koetaan joskus todella pelottavina. Niitä on kyllä kiva päästä kokeilemaan; kenestäpä ei olisi ihanaa vaikkapa rakastua. Uusi elämäntilanne voi kuitenkin tuoda niiden positiivisten tunteiden mukana myös negatiivisia ajatuksia. Ymmärretään, että jos tämä ihana tunne loppuukin yhtäkkiä, sittenhän on taas paha olla ja siitä seuraa kipua. Johan vanha suomalainen sanontakin sanoo: "Itku pitkästä ilosta". Aletaan odottaa ja pelätä, että jotain ikävää tapahtuisi, joka sitten kuittaisi kaiken sen hyvän mitä on juuri tullut omaan elämään. Nämä pelot luovat kovan paineen, ja tässä kohtaa moni alkaakin itse sabotoida tilannetta. Onhan parempi ottaa kontrolli omiin käsiin ja lyödä jarrut pohjaan, tai jopa lähteä tilanteesta kokonaan pois, ennen kuin joku muu tekisi sen, ja josta seuraisi kipua.
Palataan siis sinne ahdistukseen, jossa on helppoa ja turvallista elää, koska silloin kontrolli on koko ajan itsellä ja ikävien yllätysten mahdollisuus on huomattavasti pienempi.
Asian voi kääntää toisinkin päin. Tässä tilanteessa ei uskalleta edes lähteä kokeilemaan mitään positiivista. Esimerkiksi: jokainen varmaan tietää lähipiiristään jonkun, joka epätoivoisesti roikkuu huonossa ihmissuhteessa. Tiedetään erittäin hyvin, ettei suhde enää toimi ja olisi aika lähteä eteenpäin. Lähipiiri seuraa tilannetta ja ihmettelee täysin ymmällään, kuinka heidän läheisestään on tullut pahimman luokan masokisti, jonka elämä on kumppaninsa takia yhtä kärsimysnäytelmää, mutta silti hän on halukas jatkamaan yhteiseloa kumppaninsa kanssa päivä toisensa jälkeen. Tällainen elämäntyylihän kuulostaa aivan järjenvastaiselta!
Taas kerran ollaan siellä valintojen äärellä. Itse valittu ahdistus on turvallista. Vaikka sattuukin, se tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kuin olosuhteiden muuttaminen, joka olisi kuin hyppy tuntemattomaan. Hypystä tuntemattomaanhan voi seurata mitä vain; myös onnellisuutta, sehän vasta pelottavaa onkin! Kun valitsee elämän, jossa on onneton ja ahdistunut, ja on tuttu kumppani tai elämäntilanne, joka lisää näitä tunteita, ainakin tietää koko ajan, mitä saa.
Miksi se onkin sitten niin, että vain huonojen tuntemusten koetaan olevan omassa kontrollissa? Miksei samalla tavalla onnellisuus tai ilo voisi olla meidän omassa kontrollissamme? Itsehän me päätämme, miltä meistä tuntuu, ja mitä tunteita haluamme voimistaa. Eikö ahdistuksen sijaan voisi yrittää keskittyä omaan hyvinvointiin, omaan itsetuntoon ja onnellisuuteen? Nämähän voivat kummuta ihan ihmisestä itsestään. Ei onnellisuuden edellytys ole parisuhde, uusi työpaikka, kallis urheiluauto, lottovoitto tai mikään muukaan ulkoinen seikka. Jos ja kun niitä hyviä asioita tapahtuu, ne tuovat elämään kivaa plussaa, mutta oma onni tai itsetunto ei voi koskaan rakentua vain muiden ihmisten tai olosuhteiden varaan. Ihmisen sisältä tuleva perusonnellisuus tuo rohkeutta lähteä kokeilemaan uusia asioita ja tehdä muutoksia elämässä, kun itsellä on tieto siitä, että meni niin tai näin, selviän joka tapauksessa.
Minä elin itse vuosia peloissa ja ahdistuksessa, joten tiedän erittäin hyvin, mitä se on. Olin suorastaan alan ekspertti! En vaihtaisi päivääkään elämästäni, mutta kyllä välillä naureskellen mietin, mitä päässäni niinä vuosina oikein liikkui. Mutta ne vuodet olivatkin arvokasta oppimateriaalia. Katson taaksepäin ja huomaan, kuinka monesta ikävästäkin asiasta olen selvinnyt. Joka takaiskun jälkeen olen noussut tuhkasta kuin feniks-lintu. Tältä pohjalta on oikeastaan aika hyvä jatkaa eteenpäin kohti elämän ennalta arvaamattomia seikkailuja ja hyppyjä tuntemattomaan sen kummemmin pelkäämättä. Ikäviä kokemuksia en voi koskaan täysin välttää, tietenkään, mutta rohkeasti tilanteisiin menemällä annan mahdollisuuden suuremmalle onnellisuudelle ja elämän huippuhetkille.
Joskus, kun epäilys iskee, kuuntelen toistolla Elastisen ja Jontte Valosaaren upeaa "Hallussa"-kappaletta. Kappaleessa viitataan erityisesti urheiluun, mutta mielestäni sanoma sopii kaikenlaisiin elämäntilanteisiin. Kuuntelen kappaleen sanoja, ja totean itselleni: "Hei, eiköhän ole aika ottaa tilanne haltuun!"
"Se ei oo muista ku must kii
Ei oo tulos tuloksii ilman tuskii
Se on valinta, mä en venaa enkä valita
Kun tilanne tulee, se on puskii
Se ei oo muista ku must kii
Ei oo tulos tuloksii ilman tuskii
Se on valinta, mä en venaa enkä valita
Beastmode, puskii
Tää on mun hetki, jos mä päätän niin
Otan tän, otan tän, mä otan tilanteen haltuun
Tää on mun hetki, tartun siihen kii
Otan tän, otan tän, otan tän, tää on hallussa"
(Elastinen feat. Jontte Valosaari: Hallussa)