Ajatuksia ystävällisyydestä Miamilaisessa kahvilassa

Istun kirjoittamassa tätä Starbucks kahvilassa South Beachillä, Miamissa. Ympärilläni on aikamoinen hälinä kun hyväntuuliset baristat huutelevat valmiita kahveja asiakkaille ja pöydissä käydään keskusteluja kahvimukien äärellä joko kasvokkain, tai skypellä tietokoneen välityksellä. Täydellinen paikka observoida ihmisten tunnelmia ja käyttäytymistä. 

Monesti sanotaan, että amerikkalaiset ovat epäaitoja tai tekopyhiä. Ystävällinen small talk koetaan jopa ahdistavana. Tämän lomani aikana olen kuitenkin taas kerran todennut, että itse asiassa viihdyn amerikkalaisessa kulttuurissa erittäin hyvin. Minusta on aivan sama, onko kaupan kassa tai kahvilan barista minulle ystävällinen vain työnsä puolesta, vai onko hän oikeasti ystävällinen ihminen. Yhdentekevää, tarkoittaako hän hymyään tai ystävällisiä sanojaan ihan oikeasti. Aitoa tai ei, minusta on ihanaa asioida ystävällisten ihmisten kanssa.

Minä harvemmin tarvitsen mielialan boostausta, mutta jos päivän aikana minulle tulee entistä parempi fiilis siitä, että olen tekemisissä ystävällisten ihmisten kanssa, voin vain kuvitella, mitä sellainen tekee allapäin olevalle, tai masentuneelle ihmiselle. Se tunne, että joku välittää, hymyilee ja puhuu ystävällisesti jossakin tilanteessa, saattaa olla todella iso juttu jollekin. Koskaan emme voi tietää, mitä päivän aikana kohtaamamme ihmiset käyvät läpi elämässään juuri sillä hetkellä. Ihan jokaiselle ystävällisyydellämme ei välttämättä ole sen suurempaa merkitystä, mutta  jollekin yksittäiselle ihmiselle pienelläkin ystävällisellä eleellä voi olla käänteentekevä merkitys hänen päivänsä, tai jopa elämänsä kulussa. 

Ystävällisyys ei katso ikää, sukupuolta, kansalaisuutta, tai sitä minkälaisessa asemassa työssään on. Yksi ystävällisimmistä ja iloisimmista ihmisistä, joita olen tavannut, oli eräs nuorimies Italiassa. Olin silloin töissä eräässä viiden tähden hotellissa, joka oli kuin  satupalatsi. Tämä nuorimies teki varmastikin ikävintä työtä, jota tuossa uskomattoman kauniissa paikassa saattoi tehdä, eli lajitteli ja kuskasi jätteitä. Vaikea kuvitella, että kukaan voisi nauttia sellaisesta työstä. Mutta tämä nuorukainen teki työtään aina leveä hymy huulillaan ja hänellä oli aina ystävällinen sana sanottavana jokaiselle, joka sattui kulkemaan hänen työpisteensä ohi. Hän oli ylivoimaisesti hotellin ystävällisin työntekijä ja henkilö, jota arvostin kaikkein eniten.  Hän oli ennenkaikkea henkilö, jolta opin eniten. Niin ammattiylpeydestä, ystävällisyydestä, kuin onnellisuudestakin. Olivatpa olosuhteemme mitkä vain, voimme olla ystävällisiä ja onnellisia jos niin päätämme. 

Ystävällisyys on valinta. Valinta, jonka  muun muassa valtaosa näistä parjatuista amerikkalaisista on tehnyt, onneksi. Itse koen oppineeni, ja oppivani heiltä todella paljon. Haluaisin tehdä ystävällisyydestä elämäntavan aivan kuten hekin ovat tehneet. Uskon, että vaikka se ystävällisyys olisi kuinka teeskenneltyä tahansa, sitä jatkuvasti toistettaessa kuitenkin jotain siitä siirtyy pysyvästi selkäytimeen.  Ja ennen pitkää siitä tulee enemmän ja enemmän luonnollista. Vähän samaan tapaan kuin urheilussa lihaksia treenatessa, lihakset vahvistuvat ja paljon toistetut liikesarjat tallentuvat lihasten muistiin. Toivon, että palaan tältä Miamin lomaltani entistä ystävällisempänä ihmisenä.